Tyhjän paperin pelko. Saan enemmän ajatuksia aamulla hampaita pestessä kuin tässä läppärillä blogitekstin edessä. Minun piti kirjoittaa kuluneesta kesästä, tulevasta syksystä ja vähän jutuista, joita olen hoksannut tässä viime aikoina. Olin esimerkiksi reissussa ja siellä oli kivaa, vaikka aluksi siit ahdistuin.
Kesä on mennyt todella nopeasti enkä ole taaskaan ottanut isommin stressiä siitä. Huhtikuun ja koko kevään ahdistus on vähän helpottanut, mutta edelleen sellainen painava ja ahdistava fiilis takaraivossa. Välillä on hetkiä, jolloin tekee mieli vaan huutaa ja toisinaan käpertyä peiton alle. Olen hoksannut sen, että minun on paras pitää itseni liikkeellä ja kiireisenä. Aloitan nyt vapaaehtoishommat, joten ehkä siitä on vähän jeesiä minullekin.
Ihmissuhdepuolella ei mitään uudempaa. Ahdistaa ja itseluottamus ihan nollissa. Näkyy varmasti ulospäin negatiivisuutena ja noidankehä siitä sitten valmis. Miten joku voisi pitää minusta, jos en itsekään näe itsessäni enää hyviä asioita? Niinpä. Ajatukset on paljon menneessä, enkä nyt tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Tässä olen hoksannut sen, että parempi on oikeastaan vain yrittää vähemmän ja keskittyä itseen. Itsensä etsimiseen ja tukemiseen. Enemmän hymyilyä, itsevarmuutta, itseluottamuksen kasvattamista pienillä jutuilla, urheilua, terveellistä ruokaa ja muutenkin terveellisiä elämäntapoja. Sitä kautta rohkeutta lähestyä ihmisiä sitten tuolla ulkomaailmassa omana itsenään.
Huippua, että kaksi hyvää kaveria ovat nyt muuttaneet Helsinkiin ja pystytään porukalla viettämään aikaa. Olen ollut todella huono ottamaan kavereihin yhteyttä ja hengaamaan heidän kanssaan. Anteeksi kaikille, jotka olen tänä vuonna ignorannut. Syksyllä toivon, että saan opiskelurytmistä ja kavereista taas paremmin kiinni. Kaikki helpompaa, kun ei tarvitse olla reissussa.
Käytän nykyään ärsyttävän paljon englannin kieltä suomen kielessä. Hemmetin sovellukset jodel ja ig. No se siitä. Jos nyt saisin lähdettyä salille ja laittaisin sen jälkeen ruokaa. Näin ei ole käynyt kuukausiin.
