Lihapiirakka ja minä

Kylmän lihapiirakan syöminen sateessa tuntuu rangaistukselta, aivan kuten sameaan suhteeseen sukeltaminenkin. Kaikki kaunis kuulostaa entistäkin kauniimmalta siinä hiljaisuudessa, jossa joimme mysteerien maljan. Jäämme jäädäksemme jumaloitaviksi ajattelematta viestejä ja vihjeitä.

Suljen silmäni ja ensiaskeleet pimeässä haparoiden havahdun luotasi huulillani hävyttömyydet.

Surut sinetöidäkseni on kuljettava kapea käytävä, mutta se on mentävä päästäkseen eteenpäin

Sattuma ei anna sijaa.

Sade saa ihmisiin liikettä.

Lihapiirakka sateessa ei ole koskaan maistunut näin hyvältä.

Muutosten ajat

Tämä teksti kuukaudessa tahti pysyy hyvänä. Blogi on etäinen kuin nykyinen vuokranantaja. Taitaa olla pakko muuttaa täältä bulevardilta, ihan oman mielenterveydenkin takia. Odottelen myös marraskuun lopuksi tietoa, joka saattaa muuttaa merkittävästi kevään suunnitelmia. Muutos on muutos, vaikka voissa paistaisi. Isoja ja pieniä juttuja arjessa ja tulevaisuudessa. Nyt vaaditaan rohkeutta avata suu.