perjantai 27. marraskuuta 2015

Lihapiirakka ja minä

Kylmän lihapiirakan syöminen sateessa tuntuu rangaistukselta, aivan kuten sameaan suhteeseen sukeltaminenkin. Kaikki kaunis kuulostaa entistäkin kauniimmalta siinä hiljaisuudessa, jossa joimme mysteerien maljan. Jäämme jäädäksemme jumaloitaviksi ajattelematta viestejä ja vihjeitä.
Suljen silmäni ja ensiaskeleet pimeässä haparoiden havahdun luotasi huulillani hävyttömyydet.

Surut sinetöidäkseni on kuljettava kapea käytävä, mutta se on mentävä päästäkseen eteenpäin
Sattuma ei anna sijaa.

Sade saa ihmisiin liikettä.
Lihapiirakka sateessa ei ole koskaan maistunut näin hyvältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti