sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Elämä on juhla

Toissapäivänä olin 27v, eilen olin 28v. Niin se aika menee taas eteenpäin, Mikko sanoi hyvin siitä, että kolmekymppiä lähestyy liian nopeasti. Minun piti kirjoittaa teksti jostain tärkeästä ja viisastella siihen havaintoja, joita olen tässä viime aikoina tehnyt. Kirjoitan kuitenkin vasta nyt ja viisastelen tähän jotain.

Ikäero ollut mielessä viime aikoina. Sillä on vähän merkitystä. Ikäeron lisäksi mielessä on ollut ero. Olen ajatellut sitä jo monia viikkoja, enkä saa ajatuksia irti asiasta. Luovutin liian helposti. Alamäkeen ei paljon tarvita. Liian paljon huonoja ratkaisuja.

Eilen sain henkisen romahduksen. Itkin vähän liikaa. Helvetin alkoholi. Minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada itseni urheilemaan enemmän. Pieni hikoilu tekee hyvää ja pitää mielen virkeänä.

Minun unirytmi on ollut viime päivinä aivan kamala. Ei ole mitään järkeä mennä kolmelta yöllä nukkumaan ja heräillä puolen päivän aikoihin. Onneksi vapaaehtoistyö nuorisokahvilassa tasapainottaa elämää.

Olisi kiva, jos elämään saisi eräänlaiset käyttöohjeet. Helpottaisi tasapainoilua. Viimeaikoina on tuntunut siltä, että minulla menee vähän liian lujaa. Vaihtuvat ihmiset eivät tee hyvää. Mitähän minä oikeasti teen elämälläni? Haha. Jaahas. Minulla oli ajatus siitä miten kaikki olisi täydellistä ja toimii. Kadotin ajatuksen, ja se hautautui syvemmälle ristiriitojen maailmaan. Ei siellä ole mitään vastauksia. Minua jännittää oikeastaan aika paljon. Nyt jännittää ja tulevaisuudessa saattaa surettaa.