Kaikki on ollut niin hilkulla. Ei ole yksi tai muutama kerta, kun myöhästyn bussista tai lähijunasta kriittisellä minuutilla. Tuntuu, että tätä tapahtuu joka päivä. Just. Olenkohan vaan vähän hidas lähtijä...
Onko meillä aikaa? Ei nähtävästi riittävästi. Juoksua sekä kelloa että kalenteria vastaan, ja voittaja on tietysti helppo löytää. Karkuun ei pääse, koska toiset lähtee ja toiset jää. Juna lähti ja minä jäin.
Kohta saisi minuuttipelit ja muutkin pelailut loppua. Arki ja rutiini pitemmässä tikussa kiinni, mielummin onnellisuutta kuin onnettomuutta. En varsinaisesti ole surullinen, mutta. Mutta mitä? Niin. Kenellä oli ne vastaukset? Onko oljenkorsia? Saako kilauttaa kaverille vai pitääkö kysyä yleisöltä?
Minuutti on suhteellisen lyhyt aika. Siinä kuitenkin saattaa ehtiä tapahtua paljon. Puhumattakaan tunneista tai päivistä ja viikoista. Hitaampaa alkanutta viikkoa minulle.
tiistai 16. syyskuuta 2014
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Ahdistus
On sunnuntai.
Veto on kadonnut.
Aurinko paistaa, kaunis päivä.
Mikään ei tällä hetkellä jaksa kiinnostaa.
Ajatuksissa on jotain voimaa.
Tsemppaisin vähän.
Tulee maanantai.
Veto on kadonnut.
Aurinko paistaa, kaunis päivä.
Mikään ei tällä hetkellä jaksa kiinnostaa.
Ajatuksissa on jotain voimaa.
Tsemppaisin vähän.
Tulee maanantai.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Intro
"Helsinki (ruots. Helsingfors) on Suomen pääkaupunki ja Uudenmaan maakuntakeskus. Se sijaitsee Suomenlahden pohjoisrannalla Uudenmaan maakunnan keskiosassa. Helsinki on Suomen kulttuurillinen, hallinnollinen, poliittinen ja liike-elämän keskus, monen suuren yrityksen kotikaupunki ja maan suurin työnantaja. Kaupungin asukasluku on 616 042 ja Helsingin keskustaajaman väkiluku on 1 176 976,joten se on väkiluvultaan Suomen suurin ja Pohjoismaiden kolmanneksi suurin kunta ja kaupunkialue. Helsinki ja sen lähikunnat muodostavat 1,4 miljoonan asukkaan Helsingin seudun metropolialueen."
Joo. On syyskuu, ja aloitan tämän blogin pitämisen nyt, koska minulla on tarve kirjoittaa ajatuksia ylös. Helsingillä ei ole vielä erityistä asemaa elämässäni, mutta annan sille mahdollisuuden. Muistaakseni ensimmäisen kerran kävin Helsingissä luokkaretkellä, kun olin n. 12-vuotias. Sen jälkeen olen käynyt satunnaisia kertoja esimerkiksi dnb-keikoilla ja ulkomaille lähtiessä. Koskaan en ole varsinaisesti täällä asunut, enkä oikeastaan edes tuntenut ketään helsinkiläistä.
Tulen itse todella pieneltä paikkakunnalta. Olen opiskellut alle 30.000 asukkaan kaupungissa ja asunut hetkellisesti n. 100.000 asukkaan kaupungissa. Jostain syystä olen nyt päätynyt pk-seudulle... Itseasiassa tilannetta voisi valaista hyvin se, että olen jo aiemmin asunut kahdessa muussa pääkaupungissa; Prahassa ja Brysselissä.
Vaihdos isompaan, ja ne työt. "Maan suurin työnantaja". Toivottavasti nyt jotain. Helsingin alkuhuuma on pitänyt kiireisenä tähän asti, joten katsotaan nyt miten pitkään tätä kuherruskuukautta jaksaa. Kävin yli viikon reissun Berliinissä fiilistelemässä hyvää rauhallista menoa ja ystävällisiä ihmisiä, palattuani takaisin minulla oli vain "Ei helvetti -fiilis". On tämä Helsinkikin yksi paikka kyllä...
"Se oli vaan Helsinkii, ainoastaan Helsinkii"
Tilaa:
Kommentit (Atom)