Kaikki on ollut niin hilkulla. Ei ole yksi tai muutama kerta, kun myöhästyn bussista tai lähijunasta kriittisellä minuutilla. Tuntuu, että tätä tapahtuu joka päivä. Just. Olenkohan vaan vähän hidas lähtijä...
Onko meillä aikaa? Ei nähtävästi riittävästi. Juoksua sekä kelloa että kalenteria vastaan, ja voittaja on tietysti helppo löytää. Karkuun ei pääse, koska toiset lähtee ja toiset jää. Juna lähti ja minä jäin.
Kohta saisi minuuttipelit ja muutkin pelailut loppua. Arki ja rutiini pitemmässä tikussa kiinni, mielummin onnellisuutta kuin onnettomuutta. En varsinaisesti ole surullinen, mutta. Mutta mitä? Niin. Kenellä oli ne vastaukset? Onko oljenkorsia? Saako kilauttaa kaverille vai pitääkö kysyä yleisöltä?
Minuutti on suhteellisen lyhyt aika. Siinä kuitenkin saattaa ehtiä tapahtua paljon. Puhumattakaan tunneista tai päivistä ja viikoista. Hitaampaa alkanutta viikkoa minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti