Superperjantai

Tänään ei ole ollut ainakaan kolmastoistapäivä. On vaikea kirjoittaa huono-osaisuudesta, kun itsellä menee kerrankin niin hyvin. Onko tämä kaikki vain seurausta hyvästä karmasta? En tiedä.

Olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja rohkenin kerrankin ottaa suoraan yhteyttä enkä miettiä paria päivää... Näyttäisi siltä, että sain itselleni yksiön!! Ah, miten voi ihminen olla niin onnellinen! Vihdoinkin omaan rauhaan, ja voin jättää Punavuoren hyvillä mielillä taakseni.

Aiemmin päivällä sain kiikutettua todistuksia ja papereita opintotoimistoon, josta he muutaman tunnin päästä jo skannasivat ja lähettivät sähköpostiin pdf-tiedoston. Uskomattoman nopeaa toimintaa. Myöhemmin sain kaiken lisäksi soiton te-toimistolta ja sieltä iloisia uutisia.

Superperjantai.


Mutta nyt jatkan hyvinvointipolitiikan esseetä, jossa aiheena ne huono-osaiset.

Joulukuun tuskaa

Olen käynyt niin usein kirjastossa, että pään kääntäminen sivulle sattuu.
Myös sähkökaapit saavat minun pääni kääntymään.
Helsingissä tuulee ja essee ei edisty.
Tutkimuskurssia odotellessa.
Ja opintoja.
Ne alkaa 11.1.

Lihapiirakka ja minä

Kylmän lihapiirakan syöminen sateessa tuntuu rangaistukselta, aivan kuten sameaan suhteeseen sukeltaminenkin. Kaikki kaunis kuulostaa entistäkin kauniimmalta siinä hiljaisuudessa, jossa joimme mysteerien maljan. Jäämme jäädäksemme jumaloitaviksi ajattelematta viestejä ja vihjeitä.

Suljen silmäni ja ensiaskeleet pimeässä haparoiden havahdun luotasi huulillani hävyttömyydet.

Surut sinetöidäkseni on kuljettava kapea käytävä, mutta se on mentävä päästäkseen eteenpäin

Sattuma ei anna sijaa.

Sade saa ihmisiin liikettä.

Lihapiirakka sateessa ei ole koskaan maistunut näin hyvältä.

Muutosten ajat

Tämä teksti kuukaudessa tahti pysyy hyvänä. Blogi on etäinen kuin nykyinen vuokranantaja. Taitaa olla pakko muuttaa täältä bulevardilta, ihan oman mielenterveydenkin takia. Odottelen myös marraskuun lopuksi tietoa, joka saattaa muuttaa merkittävästi kevään suunnitelmia. Muutos on muutos, vaikka voissa paistaisi. Isoja ja pieniä juttuja arjessa ja tulevaisuudessa. Nyt vaaditaan rohkeutta avata suu.

laulukuu

Minulla ei ole teille mitään asiaa.
Tänään en sano sanaakaan.
Elämä turhauttaa tosin puhumista enemmän
Ei sanota elämälle ei laulettiin aikanaan
Lokakuu on lukuisten laulujen kuu

Syyskuun teksti

Kauhean tiuhaan en näitä tekstejä kirjoita. Eikä ole ollut fiilistäkään kirjoittaa. Ei voi väkisin runnoa. Olen itseasiassa paperille ihan kynällä jotain raapustellut, mutta tämä blogin pitäminen on täysin jäänyt. Nyt elellään jo syyskuun loppua ja paljon on ehtinyt sattua. Opiskelen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa sosiaalityötä. Kuka olisikaan uskonut. Kirjoja olisi luettavana, huh huh. Tenttiin kolme ja pääsykokeisiin vähän vielä lisää. Elämä heittää häränpyllyä. Ei näissä ole taas mitään järkeä. Seilaan tunteiden valtamerissä ilman mitään kurssia mihinkään. Helsinki ei kohtele minua nyt hyvin. Jatkan tästä myöhemmin.

Kesä meni

Eilen vietin venetsialaisia. Oli ihmisiä ja ilotulitteita. Olen kiitollinen siitä mitä minulla on, vaikka joskus unohdankin olla hyvä ja välittävä. Kesä meni nopeasti ja kohta on syksy. Illat pimenee, minä en. Koitan saada valoa elämääni lukemalla, kirjoittamalla, harrastamalla ja näkemällä kavereita.

Taskuvaras vei lompakon, rinkka hajosi, kamera hajosi, sairastuin, olin yksin, olin festareilla, olin reissussa. Takaisin tullessa joku oli varastanut pyöräni. Kiitos, Helsinki.

Yön lyhyet

Märkärupi alkaa olla voitettu. Tampere valloitettu. Unta ei kuulu, ja bussiin pitäisi parin tunnin päästä hypätä. Helsinki yllättää. Totesin tänään olevani henkiseti yksinäinen, mitäköhän sekin tarkoittaa... Tietotekniikka temppuilee. Pari viikkoa muualla suomessa, pakkasin vähän jotain vaatteita mukaan. Parin viikon päästä on myös muutto ja sitä varten pitäisi myös pakkailla. Ja hommata jostain se muuttoauto ja muuttoapua. Huh. Rahoille hyvä piilo, pitänee sijoittaa ne johonkin.

Eilen oli (TÄNÄÄN ON) tilipäivä

Pukumiehet huojuivat kuin oljenkorret tuulessa. Nyrkkisankarit heiluivat kuin selviytymistaistelussa. Minä heiluin sisäisen tunnemyrskyni vallassa. Toivottavasti oli kiva ilta.

Vappuhajatelmat

Kuinka rikki voikaan ihminen olla? Kylkiluut murtuneet ja olkapää sijoiltaan, rikki mikä rikki.
Suunta selkeästi ylöspäin, odottelen kesää ja lämpöä.
Tytöillä on päässään tupsut.
Hupsut.
Minä laitan asiani järjestykseen, en tiedä onko ne aakkosittain vai miten, mutta lupasin juuri jonkun järjestyksen. Suunnitelmia ja haaveita.
Tuttuja kasvottomuuksia, vaikuttaa siis mahdottomalta yhtälöltä. Tunnen ja en.
Tästä tuli nyt tällä kertaa tällainen.
Hyvää vappua! :)

Kauneutta hetkessä

Kauneutta pienessä hetkessä, jäipä ainakin laastarista mieleen. Jos sattuma haluaa tarkoittaa muutakin, niin lupaan kysyä enemmän. Nyt tuntuu, että olen taas vaiennut hetkeksi. Myöhästyminen, kiire, hikiset hyvät treenit, humalaisia helsingin keskustassa. Elämä täällä on mössöä. Elämä puhelimessa. Surullista.

Haluaisin oikean yhteyden. Kolmannen asteen, yliluonnollisen yhteyden.

Elämäni kiireisin torstai

Tänään oli elämäni kiireisin torstai, tai ainakin luulen niin. Päivä jatkuu edelleen, eikä valmista tule tekemälläkään. Tyynyt ja peitot lattialla. Hajapartaa naamassa. Hikeä kainalossa. Pukupussi haisee pahalle.
Universaaleja juttuja, vähän niinkuin pissapoikapöhnä. Tällä viikolla olen ollut epätodellisen onnekas 2€ juhlarahojen suhteen, ihan kuin saisin niitä toivomalla. Toinen säkä on käynyt koripallon kanssa, koska olen heittänyt mm. puolesta kentästä seläntakaa sukkana sisään. O.o anteeksi milloin tällaista tapahtuu minulle. Ihme viikko. Viikon kruunaa pari asiaa, toista varten siivosin ja toista varten olen juossut ympäri kaupunkia.

Elämä antaa ja elämä ottaa

Suruviesti kulkee nopeasti.
Eilen meillä oli vielä aikaa
Tuntuu, että minä käytin sen kaiken vain väärin
Mikä meitä tänään liikuttaa?
Elämä antaa ja elämä ottaa.

Morjens

Ehkä se uutuuden viehätys on se isoin juttu. Jännittävää. Erilaista. Eri ympäristö ja tilanne.
Kaipuu jää jotenkin päälle, ja täällä hakee sitä samanlaista fiilistä.
Lopputulos kuitenkin aina se ja sama, yksinäisyys.
Henkinen yksinolo.
Vaikeaa vaan ajatella muuta. Pitäisi opetella.
Helsingissä kuitenkin kaikki hyvin. Saa näkymättömänä mennä ihmisten seassa.
Ketään ei kiinnosta ja kaikki ovat kiireisiä.

Torstain mietteet

Irrallinen möykky, ihmisvilinän ajopuu.
Hajanaisuus, irrallisuus, irrationaalisuus
Painottoman tilan itsekäs astronautti.
Ilman tavaroita taivaltava sherpa.
Hyvää torstaita vaan.

C'est la vie.

En ole vihainen. Miksi olisin?
Paljon kuitenkin mielessä, eikä asiat menneet niinkuin niiden alunperin piti.
Tai ehkä ne menikin, kohtaloa ja sattumaa ei kannata lähteä haastamaan.
On kyse omista valinnoista.
Minäkin olisin voinut valita toisin.
Muistan asiat hyvällä, ehkä liiankin ja siksi välillä tunteilen ja haaveilen.
C'est la vie, joku sanoisi. Tyydyn mulkaisemaan ja kohauttamaan hartioitani.
Sinä olit erityistä.

Uudenlaista vastuunottoa

Kiirettä pitää, kun en aikaisemmin saanut asioitani hoidettua. Kämppis on siis muuttamassa pois ja uusi pitäisi löytää, jo nyt maaliskuulle. Onhan tässä viikko aikaa. Olen saanut setviä sähkö -ja nettisopimusasioita sekä vuokraamiseen liittyviä seikkoja, tämä on sitä uudenlaista vastuunottoa. Vähän jännittää, että mitä se elämä eteen heittää. Kunhan nyt saisi maaliskuun jotenkin setvittyä, niin kyllä tämä tästä.

Kävin muuten reissussa. Oli ihan kivaa. Nyt on elämässä sellainen outo suvantovaihe.

Kuulin muuten lähijunassa täällä tarinan. Ryöstetty nuori mies kertoi. Hurjaa

Tervetuloa Helsinkiin.

Hellou elämä

Hei!!

Miten menee? Tämä blogin aktiivisuus tai oikeastaan inaktiiviisuus hämmästyttää minua. Marraskuussa ei yhtään tekstiä ja joulukuussakin vain yksi. Hävettävän vähän olen jaksanut kirjoitella ylös omia havaintojani, vaikka tässä on koko ajan ehtinyt tapahtuakin.

Jatkan vanhassa työssäni. Tänään tosin olen saikulla, itseasiassa ensimmäisellä oikea sairaslomapäivä, joten pienet minulle! Jee. Juhlistan tätä kuumehourailemalla ja syömällä jätskiä. Jos asuisin yksin, kekkaloisin luultavasti koko päivän alasti. Miten voi kaksi viikkoa kestää flunssa?? Olo on aivan hirveä. En ymmärrä. Paitsi ainiin, se Praha... Se oli hullua!

Prahasta tuli mieleen matkustusvimma, olisi kiva päästä vaihtamaan maisemaa edes hetkeksi. Viimeksi poikien kanssa Berliinissä ja sekin oli hullu reissu. Aijai, arjen pyörittämiseen menee tällä hetkellä kaikki resurssit. Koulutehtäviä, rästihommia, järjestelyjä, tapaamisia ja jossain vaiheessa pitää alkaa suunnittelemaan kesää.

Elämässä vakaviakin juttuja menossa. Toivon, että asiat kääntyy parempaan päin.

P.S. Eilen tosin tein ja postitin jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt. Jännityksellä odotan.