En ole vihainen. Miksi olisin?
Paljon kuitenkin mielessä, eikä asiat menneet niinkuin niiden alunperin piti.
Tai ehkä ne menikin, kohtaloa ja sattumaa ei kannata lähteä haastamaan.
On kyse omista valinnoista.
Minäkin olisin voinut valita toisin.
Muistan asiat hyvällä, ehkä liiankin ja siksi välillä tunteilen ja haaveilen.
C'est la vie, joku sanoisi. Tyydyn mulkaisemaan ja kohauttamaan hartioitani.
Sinä olit erityistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti