Onpa hassua kirjoittaa tekstiä tälleen koneelta ja koululta käsin. Todella pitkä ilta ja väsynyt, uneton, aamu takana nyt onkin inspiraatiota vain kirjoittaa. Todella paljon ajatuksia mielessä ja sainkin tuossa aiemmin jo jotain purettua parille kaverille. Minun ja no oikeastaan ihmisten ylipäätään pitäisi puhua useammin suoraan ja ilmaista tunteitaan. Kertoa mitä on mielessä ja pyrkiä johonkin yhteisen ymmärryksen tilaan. Vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisutaitoja ja stressin hallintaa tarvitaan sitten myöhemmissä vaiheissa, kun tulee palautetta valituista sanoista. Tämän takia olen vaan hiljaa ja yksin.
Tai oikeastaan en ole enää yksin muuten kuin henkisesti. Tyhjä olo vaivaa taas enkä vaan voi puhua suoraan. Ajatus karkaa. Mieli harhailee. En halua elää tässä hetkessä, vaikka juuri sitä pitäisi tehdä. Valinnat on kertaalleen tehty ja eikö niissä nyt voisi sen hetken aikaa pysyä ja katsoa mitä sitten tapahtuu? No eipä vissiin. Sami, olet uskomaton. Olen laiminlyönyt liian montaa ystävää, kaveria, tuttua ja mysteerihahmoa. Heittänyt päälle sellaisen hiljaisuuden päiväpeitteen. Harmaa ja iso. Omaan kuplaan pakeneminen. Hyh. Puhutaan, välitetään ja nähdään maailmassa mielummin hyvää.
Hassu fiilis, kun tuli tehtyä tänään amk-uran viimeinen tentti. Mitähän sitä sitten tekisi. Pitäisi ainakin siivoilla kämpällä.
